sunnuntai 11. joulukuuta 2011

New Year's Eve


On taas se aika vuodesta kun jouluelokuvia tulee joka tuutista. Pikkuhiljaa olen kyllä näihin teennäisen oloisiin joulu-hömppiin kyllästynyt. Milloin on joulupukki kateissa ja milloin on Shrekin tai Kaunan-jouluspesiaali tai muuta vastaavaa tusina kamaa. Mutta tänään löysin itselleni juuri sopivan joulu-elokuvan. Kai tämä nyt vielä joulu-leffaksi lasketaan.. ja kyllä muuten lasketaan kun minä niin päätän !

New Year's Eve on mukava ja lämminhenkinen elokuva, mikä jatkaa samassa hengessä kuin ohjaaja Garry Marshallin edellinenkin tuotos Ystävänpäivä. Taianomaista päivää tähdittää lukuisat tunnetut näyttelijät ja vähän tuntemattomammatkin ja näin muutaman mainitaksein Sarah Jessica Parker, Zac Efron, Robert De Niro, Ashton Kutcher, Michelle Pfeiffer ja Halle Berry. Mukana oli siis jopa kaksi kissanaista.. Ja jos joku nyt ei tiedä miten tälläiset elokuvat toimivat niin tässä tulee tiivistys:
Elokuva koostuu muutamista erilaisista samaan aikaan tapahtuvista tarinoista, missä kutkin henkilöt ovat osana. Myöhemmin osa tarinoista tiivistyy yhtenäiseksi kokonaisuudeksi tai saa muuten vain onnellisen lopun.



Sympaattisin tarina New Year's Evessä on ehdottomasti Paulin (Efron) ja Ingridin (Pfeiffer). Ja jos joku luulee, että olen nyt vain puolueellinen Efronin takia, niin käykää ihmeessä katsomassa elokuva, niin huomaatte, että olen oikeassa (enkä vain lumoutuneena niihin täydellisiin sinisiin silmiin). Ingrid on työhönsä ja muutenkin elämäänsä kyllästynyt iäkäs nainen, joka sattumalta tapaa nuoren ja elämänhaluisen Paulin. Yhdessä he alkavat toteuttamaan Ingridin "mitä haluan tehdä, ennen keskiyötä"-listaa, vastineeksi Paul saisi Ingridiltä liput vuoden kovimpiin bileisiin. Tarina oli aidosti mielenkiinotinen ja olisin ainakin itse halunnut, että tähän olisi syvennytty enemmän. Pfeiffer ja Efron toimivat ikäerostaan huolimatta loistavasti keskenään ja toivonkin, että pari nähdään myös tulevaisuudessa yhteisessä projektissa. (minkä voisi vaikka ohjata Tim Burton tai joku.. en mie tiedä..)

Lumoava kokonaisuus, joka päättyy taianomaiseen hetkeen uuden vuoden aattona, sai minut taas hieman lähemmäs joulu-fiilistä. Vaikka New York olikin kolea, eikä lunta ollut missään antoi se minulle silti mukavan talvisen tunnelman. Outoa.. Tämä elokuva tulee todellakin päätymään DVD-hyllyyni sitten kun elokuva myyntiin asti pääsee. Ensi joulun must-watch-over-and-over-again leffoihin kuuluu ehdottomasti New Year's Eve.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Movies Top 5: Kauneimmat Kohtaukset

Tällä kertaa tarkatelussa viisi kauneinta kohtausta mitä olen elokuvissa nähnyt. Kauniin kohtauksen täytyy aiheuttaa kyyneleitä. Se on ehdoton kriteeri, mutta muuten kohtaus voi olla joko iloinen tai surullinen. Tietenkin musiikki vaikuttaa asiaan hyvin paljon ja siksi miltei kaikki kohtaukset mitkä löytyvät listaltani ovat siellä juuri musiikkinsa takia. Laitan myös linkit kaikkiin mikäli ne Youtubesta löytyvät.


#5  the Corpse Bride
Ihastuttavan animaation viimeinen kohtaus missä Emily saa vihdoin rauhan ja muuttuu perhosiksi. Joka kerta kun katson elokuvan ja tämä kohtaus tulee niin kyllä silmät kostuvat.
http://www.youtube.com/watch?v=wYd6WYtcae0&feature=related






#4 American Beauty
Yllättäen tässä elokuvssa se kohtaus kun Ricky näyttää Janelle kuvaamansa "muovipussi-elokuvan". Tässä pienessä hetkessä unohdan aina ajan ja paikan tajun ja jään katsomaan kohtausta. Minusta tuntuu etten edes ajattele mitään.. Kuulen vain Wes Bentleyn äänen ja näen sen muovipussin.. outoa..
http://www.youtube.com/watch?v=O3OhrWr5lzk&feature=related
 



#3 Toy story 3
Kun Woody ja kumppanit ovat lähellä tuhoa kaatopaikalla. Ja se kun Buzz kerää porukan ja katsoo silmiin Woodyä aivan kuin hyväksyen sen että he kaikki kuolevat ja rauhoittaakseen muut.. tämä saa minut aina kyyneliin, vaikka tiedän että lelut selviävät tästä.. mutta on se silti kova pala nähdä lapsuutensa suosikki-lelujen melkein kuolevan..
http://www.youtube.com/watch?v=XhW7apPX010&feature=related




#2 Saksikäsi Edward
Kohtaus missä Edward muotoilee jääveistosta ja Kim astelee ulos ja tanssahtelee lumisateessa on yksi suosikeistani. Tämä kohtaus ei niinkään tuo kyyneleitä silmiin, mutta siitä tulee todella hyvä fiilis ja tämä kohtaus on oikeasti kaunis !
http://www.youtube.com/watch?v=Nfmo9Y6avz0




#1 Up - Kohti korkeuksia
Ehdoton suosikkini on tämä Pixar-animaation hieman yllättävä veto tehdä oikeasti koskettava kohtaus. Katsoin nimittäin juuri hetki sitten taas kyseisen elokuvan ja täytyy sanoa, että en ole pitkään aikaan itkenyt näin vuolaasti. Kohtaus mistä puhun on tietenkin se, mikä kertoo Karlin ja Ellien aviovuosista ja päättyy Ellien kuolemaan..
http://www.youtube.com/watch?v=GroDErHIM_0

Tässä minun taianomaisimmat leffahetket.. Animaatiot pärjäsivät yllättävän hyvin..:))

My Life as a Movie

Tulin tässä eräs kaunis päivä siis miettineeksi tätä yhtä elämän tärkeimmistä kysymyksistä eli, millainen olisi minun elämäni elokuvana? Ensin tietenkin ajattelin, että haluan näyttelijöiksi tämän hetken kuumimmat ykkösnimet ja juoneksi jonkun hulppean Hollywood-Mega-Action-Drama-Horror-sikermän, jossa veri lentää ja mummot huutaa hallelujaa ! No ei nyt ihan... Päädyin loppujen lopuksi melko tavalliseen tusinakamaan.. missä näyttelijät ovat kaikki omasta mielestäni lahjakkaita ja tietenkin ulkomaalaisia.. ja ihan vaan siksi, että en osaa oikein samaistaa itseäni kehenkään niistä neljästä-viidestä suomalaisesta näyttelijästä jonka tiedän nimeltä.. : )) Lukekaa siis itse millaisen elokuvan minusta saisi tehtyä.. : )) (huom. nimet ovat muutettu englantilaisiksi, mutta viitteitä saattaa löytyä nimen perusteella oikeisiin ihmisiin.. :))



Tapahtumat sijoittuvat joulukuun viimeisimmille viikoille. Thomas (Ewan McGregor) on sarjakuvapiirtäjä, joka tekee töitä milloin millekin hammastahna-firmalle. Palkka ei ole hänellä järin hyvä, mutta onneksi hänen miesystävänsä Mike (Ryan Gosling) on ravintolakokkina yhdessä New Yorkin parhaimmista ravintoloista. Thomas elää loistokasta elämää kattohuoneistossa Manhattanin yllä, mutta se jokin silti puuttuu kaikesta tästä täydellisyydestä. Muutama päivä ennen Thomasin ja Miken matkaa Hawajille tapahtuu kummia. Thomasin sarjakuvahahmo Myyttihamsteri alkaa ilmestyä tälle ensin unissa ja sitten jo hereilläkin.. ja juuri ennen matkan alkua Thomas ei haluakkaan lähtä Hawajille vaan takaisin Englantiin, hänen kotiseudulleen, viettämään joulua perheen kesken. Kaikki tämä johtaa siihen, että saan lopulta tehtyä läpimurto sarjakuvani, josta en vielä itsekään tiedä...

Siinä siis pohjustus tälle hieman psykologiselle draama-komedialle :)) Ohjaajaksi haluaisin tälle elokuvalle jonkun sellaisen, joka osaa tehdä hauskoja draamoja kuten Tom Hooper (Kunikaan Puhe) tai jonkun muun vähän vähemmän tunnetun.. Musiikista saisi vastata joko Thomas Newman tai Danny Elfman.. tykkään nimittäin molemmista todella paljon ja Newman osaa tehdä todella kaunista musiikkia kun taas Elfman tekee hauskaa ja hieman synkkää.. En osaa päättää..... Ehkä Newman sopisi paremmin..
Elokuvan tunnusbiisiksi kuitenkin haluan ehdottomasti Coldplayn Viva La Vidan. On muuten aika hieno biisi esim. lopputeksteihin.

Näyttelijöistä jo vähän tuossa mainitsinkin, mutta haluaisin kertoa vielä muistakin jotka valitsin mukaan..

Anne Hathaway as Blue
Blue on Miken sisko, joka päätyy mukaan matkalle Englantiin. Blue on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta poikaystäväänsä ja onkin aivan murheen murtama, itsemurhan partaalla oleva Taru Sormusten Herrasta ja Star Wars-fani (nörtti). Mike vaatii, että myös sisko pääsee matkalle viettänään joulua Thomasin perheen kanssa.
Bluen hahmo toisi elokuvaan sopivaa huumoria, sillä Anne Hathaway osaa olla niin viehkeä, hauska kuin aivan ihanalla tavalla outo !

Muita näyttelijöitä olisivat Natalie Portman (Diana) ja Hugh Grant (Tom) Thomasin sisaruksina sekä Jennfier Saunders (Daisy) ja Dawn French (Violet) Thomasin parhaimpina ystävinä.

Lisäksi olisi myös monia ääninäyttelijöitä. Nimittäin mukana on muutamia hahmoja joita olen nyt jo luonut kuten Myyttihamsteri, Dorbie, Suipiana ja Kiltti-Käärme. Mukana olisi myös kissani, joka tämäkin osaa puhua Thomasin mielikuvituksessa. Myyttihamsterin ääntä en ole vielä osannut päättää, mutta Suipianalle haluaisin Helena Bonham Carterin ja kissallenki Ellen DeGeneresin.


Nimeksi olen elokuvalle ajatellut Man Behind the Myth - Mies Myytin takaa, mikä mielestäni on melko hyvä.. :)) Tietenkin elokuva voittaisi kaikki oskarit ja koldenloupit, puhumattkaan grammyistä ! Mutta tässä siis minun elämäni elokuvana. Mikäli itsekin innostuit tästä ja aloit miettiä omaa elämääsi elokuvana niin ole hyvä ja kirjoita siitä ja linkkaa minullekin ! Minusta on ihana lukea toisten My Life as a Movie-juttuja :))

torstai 8. joulukuuta 2011

Akira


Joskus ajat sitten CDON.COM pisti huipputarjouksen minulle, nimittäin Akira 1-10 hintaan 10 euroa. Tietenkin minun oli pakko nuo ostaa, vaikka en sarjasta yhtään mitään tiennytkään. Eli halpaa sikaa säkissä ostamaan. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että edes tämä kyseinen nettikauppa ei ole aivan täydellinen. Minulle nimittäin jäi toimittamatta numerot 1 ja 9. Onneksi kuitenkin sain muistaakseni seuraavasta tilauksestani jonkinlaisen hyvityksen. Eli ei käynyt sen suurempaa pettymystä ja asiakkuuteni jatkui. Puuttuvat osatkin sain hankittua uudesta sekatavara-kaupasta Kouvolasta. Sekä osat 11 ja 12 joita en edes tiennyt olevan olemassa.. :)

Nyt kuitenkin asiaan. Akira on Katsuhiro Õtomon vuosina 1982-1990 luoma manga-sarjakuva, joka on niittänyt menestystä maailmalla ja on päätynyt elokuvaksikin. Juoni kertoo pojista nimeltä Kaneda ja Tetsuo sekä muutamien muiden henkilöiden selviytymis-tarinaa Japanissa, Tokiossa. Tarina on post-apocalyptinen eli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa jokin ydinonnettomuus tai vastaava on aiheuttanut lähes kaiken nykyisen sivilisaation tuhoutumisen. Kolmannen Maailmansodan jälkeistä uudelleen rakennettua Tokiota kutsutaan Neo-Tokioksi ja tapahtumat sijoittuvatkin tämän uudelleenrakennetun metropolin kaduille. Päähenkilöt Kaneda ja Tetsuo kuuluvat paikalliseen moottoripyörä-jengiin, mutta Tetsuo joutuu onnettomuuteen pelästyessään tielle tullutta outoa lasta, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Tetsuo viedään sairaalaan, mutta katoaakin jäljettömiin. Pian Kaneda huomaa olevansa jonkin hyvin suuren salaisuuden jäljillä, salaisuuden, mikä saattaa selittää koko Kolmannen Maailamsodan.


Taiteellisesti Akira on mielestäni hieman erilainen kuin muut lukemani mangat. Ensinnäkin sitä luetaan länsimaalaisittain, mutta se on tietenkin täysin suomalaisen painannan syytä. Onhan kyseessä ollut toisena koskaan suomennettu mangasarja niin emmehän me suomalaiset olleet vielä silloin valmiita lukemaan sarjakuvia "väärinpäin".. :) Mutta muutenkin Akira on hieman länsimaalainen. Juoni on selkeä punaista lankaa pitkin soljuva tarina, eikä aiheuta kovinkaan montaa wtf-hetkeä. Piirosjälkikin on selkeää ja varjostukset on tehty osittain tussaamalla, eikä kokonaan rasteri-tekniikalla kuten monet muut.

Kokemuksena Akira oli hyvin mielenkiintoinen teos. Se yhdistää hienosti "todellisuuden" ja yliluonnolliset asiat. Akira sai minut oikeasti miettimään ihmiskunnan synkimpiä puolia ja ennen kaikkea sitä, kuinka me todennäköisesti muuttuisimmekin aivan eläimellisiksi, jos tulisi kisaa ruuasta tai tilasta. Suosittelen kaikkia tutustumaan tähän teokseen ! :)
Uutta Akira-elokuvaa odotellessa..
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...