keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hans Zimmer Live on Tour

Tiedättekö sen tunteen kun istut täydellä Hartwall-areenalla ja odotat jännittyneenä, että esiintyjä saapuu tyylikkäästi vartin myöhässä ja kumartelee yleisölle ennen kuin itse show voi alkaa? Näinpä ei tapahdu Hans Zimmerin keikalla. Mies saapui tasan kahdeksalta lavalle ja siirtyi oitis pianon ääreen. Driving Miss Daisyn tuttu tunnussävelmä kantautui vienona korviini ja ensimmäiset kyyneleet saatiin jo vuodatettua, tästä tulisi hieno ilta!

Kun kuulin, että Hans Zimmer tulee esiintymään Helsinkiin niin en kovin kauaa aikaillut lippujen oston kanssa. Maksoi mitä maksoi, tuonne oli päästävä! Onnistuin vieläpä nappaamaan ihan hyvät paikat katsomosta melkein lavan vierestä. Monet tutukin olivat itsensä sisään hankkineet, joskin täydeltä Hartwall-areenalta on hankala alkaa etsimään edes väliajoilla porukkaa, joten olimme kaikki vain hengessä toistemme kanssa. 

Odotin, että keikka olisi sinfoniakonserttimainen tapahtuma, jossa Zimmer ohjaa kapulalla soittajia ja kumartelee puku päällä esitysten välissä. Olin väärässä. Keikka oli enemmänkin rock-konserttia muistuttava show, jossa esiintyjä laskeutui meidän tavallisten kuolevaisten tasolle, kertoi tarinoita sävellyksistään ja esiintyi jopa ihan t-paita päällä muiden muusikkojen seassa. Zimmer itse soitti pianon lisäksi sähkökitaraa, banjoa ja syntikkaaa keikan aikana. Etenkin herran piano osuudet sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani ja kyyneleet virtaaamaan kasvoillani. Olin aivan rikki jo Pirates of the Carribbeanin kohdalla, joka esitettiin ensimmäisellä puoliskolla. Kuulimme myös musiikkia muun muassa elokuvista Gladiaattori, Man of Steel, Dark Knight, Da Vinci -koodi ja Leijona Kuningas.

Yllätyin siitä, että maailman mahtipontisin säveltäjä pystyy vetämään musiikkinsa vielä mahtipontisemmin livenä. Itse en ole niin hirveän suuri sähkökitaran fani ja jotkin kappaleet tuntuivat hieman hukkuvan sähkökitaran ja humisevan basson taakse. Tällöin, kun ei oikein edes tunnistanut enää biisiä samaksi saatoin hieman kurtistella kulmiani pettyneenä. Etenkin Dark Knight Medley hukkui todella pahasti liian raskaaseen musiikkiin. Why So Serious, Molossus ja Gotham's Reckoning sekoittuivat vain hevipuuroksi, josta en valitettavasti niin hirveästi nauttinut.

Zimmer oli säästänyt parhaimmat viimeiseksi ja Interstellarin ensimmäisten sävelten saattelemana, saatoin jo unohtaa Dark Knightin jättäneen pettymyksen. Interstellarissa on yksi elokuvahistorian kauneimmista soundtrackeistä (voitte taistella vastaan, mutta näin se on) ja kun elokuvasta tuttu sekuntikellon tikitys alkoi niin en meinannut pysyä housuissani! Zimmer oli taas siirtynyt pianon ääreen ja tavaili tuttuja säveliä Christopher Nolanin upeasta scifi-elokuvasta. Interstellarin jälkeen Zimmer teki klassisen "poistumisen" eli kiitteli vain nopeasti konsertista ja juoksi lavalta pois muiden esiintyjien kanssa. Tässä kohtaa täytyy taputtaa esiintyjä takaisin lavalle ja kovaa. Hetken vislailujen, taputusten ja huutojen jälkeen salissa alkoikin tapahtua. Häikäisevät supereeppiset spottivalot, alkoivat seilata pitkin katsomoa ja valaisi yleisöä eeppisen ryminän saattelemana. Valot kiersivät salia muutaman kierroksen ja pian Zimmer itse ilmestyikin lavalle aplodien säestäessä. Oli loppuhuipennuksen, Inceptionin aika.

Kaikki suosikkibiisini Zimmeriltä tulivat keikan aikana ja yllätyin positiivisesti, että Driving Miss Daisy ja Batman V Supermanin Wonder Womanin tunnari olivat mukana. Keikka oli tunteiden vuoristorataa eeppisistä kohtauksista rauhallisten kipaleiden tunnelmallisiin sävelmiin. Kaiken kruunasi lopussa Zimmerin itsensä soittama Time, Inceptionista. Koko halli nousi ylös taputtamaan suurelle säveltäjälle, joka myös lopetti keikkansa minuutilleen silloin kun oli luvattu. Loistava, ikimuistoinen ja ennen kaikkea Eeppinen kokemus!


tiistai 9. toukokuuta 2017

Kaikkien Aikojen Parhaimmat Elokuvat by Ruudukko

Mitäpä mieltä olisitte siitä, että aloittaisin tekemään tänne kirjoitelmia noista minun kaikkien aikojen suosikkileffoistani? Arvosteluja, joissa pureudun niin syvälle leffan ytimeen kuin vain osaan? Olen pitkään halunnut kirjoittaa noista minulle kaikkein tärkeimmistä leffoista, mutten ole oikein keksinyt mitään fiksua tapaa tehdä sitä. Tavallaan tämä voisi olla vähän paluu juurilleni, että blogi saisi selkeämmin myös sen "leffablogi" tittelin alle tekstejä, mutta myös mielenkiintoista luettavaa teille. Voisin kirjoitella jokaisesta elokuvasta yksittäin ilmestymisjärjestyksessä, vaikkapa kerran kuussa. (Eli about kahden vuoden päästä olisin käynyt läpi kaikki mitä listalla tällä hetkellä on.)

Kaikkien aikojen leffat by Ruudukko, on varmaan ihan mielenkiintoinen lista. Sieltä ei löydy hirveästi vanhoja klassikoita, vaan 10/10 arvosanat menevät usein melko moderneille leffoille. Eniten vaikuttaa aina näyttelijät, musiikki, yleinen ilmapiiri ja se millaisen tunnekuohun leffa on minussa saanut aikaan. Toiset ohjaajat ovat saaneet useammankin teoksen listalleni, mutta useimmiten listalla on yksi elokuva per ohjaaja. Lupaan myös katsoa elokuvan vielä ennen arvostelua, jotta saan siitä kaiken mahdollisen irti. 

Kiinnostuitko? Kertokaa mielipiteenne ihan vaikka tuolla täpällä tuohon "Hyvä/Hauska!" tai "Mielenkiintoinen!" kohtiin niin tiedän olisiko täällä kiinnostusta tuollaisille teksteille "vanhoista" leffoista. Saa myös kommentoida jos on jotain ideoita siitä, millaisiin asioihin olisi mielenkiintoista kiinnittä huomiota! Mikäli näen tässä välissä jonkin leffan, joka ansaitseekin päästä tälle listalle niin kerron myös siitä, vaikka vuosiluku ei enää sopisikaan aikajärjestykseen.

Ps. Todennäköisesti teen tämän ihan ilman sen suurempaa mielipidevyöryä, mutta koska olen epävarma pieni vammainen kakkiainen, tarvitsen vähän rohkaisua tähän! Vinkkinä vielä, että ensimmäinen teksti olisi klassikko trilleri vuodelta 1991 :)


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kaikkien aikojen Parhaimmat pelit!

Lisää näitä massiivilistoja! Olen huomannut, että noihin muihinkin tulee palattua vähän väliä kun haluaa tarkistaa jonkin sijoituksen listalla. Marvel ja DC -leffa listat etenkin ovat todella paljon käytössä juuri sen takia, että noita tulee katsastettua uusia vähän väliä. Nyt ajattelin koota siis minun mielestäni kaikkien aikojen parhaimmat videopelit yhteen postaukseen. Minulle pelissä tärkeintä on helposti lähestyttävä maailma ja samaistuttavat hahmot. Mikäli pelissä on myös hyvä juoni ja tarttuva musiikki, ovat ne ehdottomasti paikkansa ansainneet minun suosikkipelieni joukossa. Uskoisin, että pelaajille ei hirveän suuria yllätyksiä tule tällä listalla. Mikäli joku superhyvä peli puuttuu listalta niin olkaa hyvä ja kysykää mielipidettäni! Suurella todennäköisyydellä en ole kyseistä peliä vielä pelannut, mutta voi olla ettei se vain pääse top 10 listalle. Aloitetaanpa!

11.  The Legend of Zelda:  the Wind Waker (2002)
Näköjään jälleen kerran onnistuin juksuttamaan teitä. Tämä on oikeasti top 11, sillä Wind Wakeriä ei voi jättää tältä listalta pois. Wind Waker on hieman erilainen Zelda peli jo ihan ulkonäöllisesti. Sen grafiikat ovat omaperäiset, mutta luoneet jalansijaa monille tämän päivän indie-pelien grafiikoille. Wind Waker on myös ensimmäinen melkein avoimen maailman Zelda peli, jossa voit suorittaa lukemattomia pieniä sivutehtäviä!

10. Crash Team Racing (1999)
Spoilaan sen verran, että CTR on maailman paras rallipeli. Kovin kaukana listalle pääsystä ei ollut Mario Kart Double Dash, mutta piti antaa tämä titteli kuitenkin Crashille. CTR:n parissa tuli vietettyä käsittämätön määrä tunteja pentuna. Oma suosikkihahmoni pelissä oli Pinstripe sekä Cortex. Tämä on sellainen peli jonka haluaisin jälleen käsiini!

9. Minecraft (2011)
Joskus tahtoo olla luova ja tuhlata aikaansa palikkamaailmassa. Harmillisesti kyllästyin hieman peliin sen jälkeen, kun superhienot rakennelmani hävisivät edellisen koneeni mukana. Olin luonut tavallaan toimivan RPG-maailman, jossa oli toimivia temppeleitä ja tehtäviä. Olin myös luonut todella kivan Henkien Kätkemä kylpylän melkein reaalikoossa. Huoh.. tahtoisin niin takaisin tuon maailman, mutta uudelleen en millään viitsisi alkaa sitä tekemään!

8. Arkham City (2011)
Kuka yllättyi, että listaltani löytyy Batmaniä? Arkham City on lähestulkoon kaikin puolin täydellinen Batman peli. Paljon vihulaisia napattavana, hyvä pääjuoni sekä loputtomat pikkutehtävät, lore ja easter eggit tekivät pelistä täydellisen nörttikokemuksen. Edes Arkham Cityn jatko-osat eivät yltäneet tämän pelin tasolle. Arkham Cityssä sinä todellakin saat olla Batman.

7. Super Smash Bros. 3Ds (2014)
Smash Bros. -sarja on ollut yksi rakkaimpia pelisarjoja minulle ihan tuolta Gamecube ajoista asti. Siinä missä Melee onnistui koukuttamaan minut ja Brawl toi paljon hyvää lisää pelisarjaan, on kuitenkin 3DS versio ehdoton suosikkini. Smash Run, toimivat valikot ja mahdollisuus pelata kavereiden kanssa netissä on todella kiva lisä! Myös kentät ovat tässä mielenkiintoisempia kuin sisarversiossa Wii U:lle, joka myös ihan kelpo peli!

6. The Elder Scrolls V: Skyrim (2011)
Nyt päästään aika koviin peleihin!  Vierastin todella pitkään Skyrimin kaltaisia pelejä. Jotenkin tuo ekassa persoonassa pelaaminen tuntui oudolta, mutta sitten parempi puoliskoni sai minut kokeilemaan peliä. Yllätyin todellakin positiivisesti. Hahmon luomisesta asti imeydyin peliin aivan täysin. Skyrimin maailma on kaunis ja mielenkiintoinen, jossa on paljon sivujuonia ja ihan ookoo hyvä pääjuonikin (jonka olen ainoana koko kaveripiiristäni suorittanut loppuun sakkaa, yrittäkää nyt edes.)

5. Pokémon X (2013)
Pitäähän minun listallani olla vähän Pokémoniakin! Pokémon X on yksi parhaimmista Pokémon peleistä ikinä. Uusia hirviöitä tuli sopivan vähän lisää, mutta pelissä esiteltiin Mega Evoluutiot, jotka ainakin minun mielestäni olivat todella hyvä lisä Pokémon peleihin! Myös grafiikoiden huikea paraneminen sekä Kalos -alueen kaunis ympäristö olivat omiaan tekemään pelistä niin hyvän!

4. Undertale (2015)
Jos et ole vielä pelannut niin pelaa. Undertalella on mahdollisuus rikkoa pelaaja henkisesti ja saada pelaaja rakastumaan pelin jokaikiseen hahmoon. Pikseligrafiikka on todella virkistävää tämän päivän grafiikoihin nähden ja Undertale pysyy siitä huolimatta kauniina. Ihastuttavien hahmojen lisäksi pelissä on myös ihan tajuttoman hyvä soundtrack, jota kuuntelee vielä tälläi vuosi pelin päättymisen jälkeen! Peli vaatii myös useamman läpipeluukerran, jotta siitä saa kaiken irti. Eikä kertaakaan kaduta, että pelasin pelin kolmesti!

3. Pokémon HeartGold (2009)
Vaikka X on miltei täydellinen Pokémon peli, ei se vedä vertoja lapsuuteni lemppari Pokémon pelin remakelle. HeartGold on siis Pokémon Goldin uusintaversio, mutta tuotuna 2010-luvun kynnykselle. Kaikki uudet Pokémonit ovat mukana, kuten myös uudet hyökkäykset ja kehittymismahdollisuudet. Johto -alue on kaikkeista hienoin ja mielenkiintoisin Pokémon maailma tähän päivään mennessä. Salikouluttajat ovat jokainen upeita, samoten pelin juoni. Parasta on kuitenkin se, että pelin suoritettua sinulla on mahdollisuus siirtyä pelaamaan myös Red & Blue peleistä tuttuun Kantoon. Tässä on todella paljon pelattavaa verrattuna muihin Pokémon peleihin!

2. Overwatch (2016)
Listan uusin peli on tullut sinne pysyäkseen. Noin vuosi sitten tutustuin ensimmäisen kerran Overwatchiin ja rakastuin oitis. First Person Shooterit eli FPS -pelit eivät ole mitenkään ennen saaneet minua kiinnostumaan, mutta Overwatchin upeat hahmot ja kaikintavoin toimiva pelityyli ovat omiaan luomaan täydellisen FPS kokemuksen! Sen verran on tullut tätä peliä jo hypetettyä, että varmaan parempi kun tsekkaatte tuon Overwatch tägin!
 
1. The Legend of Zelda: Majora's Mask (2000)
Parhaaksi peliksi pääsee tämä N64 klassikko. Nyt fiksuimmat ihmettelevät kovaan ääneen, missä Ocarina of Time? Ocarina of Time löytyy listani sijalta 16. Peli on todella hyvä kaikinpuolin, mutta kalpenee absurdin, jännittävän ja sielukkaan Majora's Maskin rinnalla. Majora's Mask on pelinä todellinen tunnekokemus. Monet sivutehtävät ovat todella surullisia ja traagiset ihmiskohtalot saavat tipan jos toisen linssiin. Kaiken kruunaa uskomattoman hyvin pelin tunnelmaan sopiva musiikki. Itse en ole koskaan vielä N64 versiota pelistä pelannut, mutta Gamecube ja 3Ds versiot olen pelannut molemmat läpi, cubella jopa kahdesti.

Tässä siis minun suosikkipelini! Mikäli tosiaan halautte väitellä, kommentoida tai kertoa omista suosikkipeleistänne niin eikun satuilemaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...